Koulutettu ja terve työvoima sekä työntekijöiden oikeudenmukainen kohtelu vahvistavat talouden resilienssiä, kykyä käydä kestävää kansainvälistä kauppaa ja hyötyä sen luomasta talouskasvusta.
Kansainvälinen kauppa on viime vuosikymmeninä vauhdittanut useiden kehittyvien maiden talouskasvua ja nostanut ne suoranaisesta köyhyydestä. Kehittyvien maiden kyky käydä kansainvälistä kauppaa kestävästi ja vastuullisesti on kuitenkin heikompi kehittyneisiin maihin verrattuna. Tämä käy ilmi maailman kilpailukykykeskuksen IMD:n kestävän kaupan indeksistä (Sustainable Trade Index STI 2024).
Kestävällä kaupalla tarkoitetaan kestävän kehityksen tavoitteiden integroimista kansainväliseen kaupankäyntiin ja taloudellisten, yhteiskunnallisten ja ympäristöön liittyvien vaikutusten tasapainottamista kauppajärjestelmässä.
Kestävän kaupan vertailussa on mukana 30 Aasian ja Tyynenmeren valtiota ja siinä pisteytetään niiden kykyä käydä kansainvälistä kauppaa kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti. Indeksi mittaa kunkin talouden ja sen kauppajärjestelmän kykyä luoda talouskasvua kansainvälisen kaupan avulla, edistää yhteiskunnallista kehitystä ja hallita talouskasvusta aiheutuvia ympäristövaikutuksia. Indeksin avulla voidaan seurata kaupan ja kestävyyden välistä suhdetta ja tunnistaa talouksien heikkouksia ja vahvuuksia kestävän kehityksen kannalta.
Vahvan talouskasvunsa ansiosta Aasian kehittyvät taloudet houkuttavat yhä enemmän ulkomaisia toimijoita etsimään uusia markkinoita – suomalaiset mukaan lukien. Kiina-riskien kasvaessa erityisesti Intian ja Kaakkois-Aasian vetovoima on lisääntynyt. Siksi tässä artikkelissa keskitytään vertaamaan kehittyvän Aasian maita keskenään ja tunnistamaan niihin liittyviä vastuullisuusriskejä ja mahdollisuuksia.
Singaporessa yhteiskunnallinen kehitys on tasapainossa talouskasvun kanssa
Talouskasvu ja kaupan volyymi eivät automaattisesti edistä oikeudenmukaista yhteiskuntakehitystä, vaan siitä voi aiheutua jopa haitallisia vaikutuksia, kuten työvoiman hyväksikäyttöä. Työoikeuksien toteutuminen, korkea koulutustaso ja kattava terveydenhuolto sekä tuloerojen pienuus ja tasa-arvoinen talouskehitys vahvistavat talouden muutosjoustavuutta ja kriisinkestävyyttä, ja sitä kautta kykyä käydä kestävää kansainvälistä kauppaa ja hyötyä sen luomasta talouskasvusta.
Kehittyvän Aasian yhteiskuntakehityksen kärkimaa on Singapore, jonka vahvuuksia ovat korkea koulutustaso, kattava terveydenhuolto ja tasa-arvoinen talouskehitys. Singaporen ylivertaisuutta selittää se, että se on yksi maailman vauraimmista talouksista. Sen sijaan työoikeuksien toteuttamisessa se sijoittuu BOTTOM-maiden joukkoon.
Varsinaisista kehittyvistä maista kolmen kärkeen nousevat Thaimaa ja Vietnam. Thaimaan vahvuuksia ovat kattava terveydenhuolto, tasa-arvoinen talouskehitys ja toimet ihmiskaupan kitkemiseksi. Sen heikkouksia ovat koulutustaso, työoikeuksien toteutuminen ja poliittinen epävakaus. Vietnamin vahvuuksia ovat tasa-arvoinen talouskehitys ja poliittinen vakaus. Sen heikkouksia ovat koulutustaso, työoikeuksien toteutuminen ja pakkotyövoiman käyttö.
Filippiinit ja Indonesia erottuvat edukseen työoikeuksien toteuttamisessa
Kaikille alhaisen ja keskitulotason maille on tyypillistä heikko koulutustaso, työoikeuksien polkeminen ja lapsi- ja pakkotyövoiman käyttö muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Kehittyvän Aasian työoikeuksien ”mallimaiksi” nousevat Filippiinit ja Indonesia.
Kestävän kaupan indeksissä työoikeuksien indikaattoreita ovat sukupuolten syrjimättömyyden ja yhdistymis- ja kokoontumisvapauden toteutuminen. Yhdistymis- ja kokoontumisvapaudessa Filippiinit ja Indonesia ovat rinta rinnan kehittyvän Aasian ykkösmaita, mutta laajemmassa vertailussa keskikastia.
Ammattiliittojen maailmanjärjestön ITUC:n Global Rights Index analysoi tarkemmin työoikeuksien toteutumista ja paljastaa, että valtaosassa kehittyvän Aasian maista ei ole takeita työoikeuksien toteutumisesta.
Aasian ja Tyynenmeren alue kokonaisuudessaankin sijoittuu toiseksi huonoimmalle tasolle Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan alueen jälkeen. Tyypillisimmät työoikeuksien rikkomukset liittyvät lakko-oikeuden rajoittamiseen, ammattiyhdistysten rekisteröinnin, järjestäytymis- ja sopimusoikeuden estämiseen.
Kun tarkastellaan työvoiman hyväksikäytön räikeimpiä muotoja, kuten lapsi- ja pakkotyövoiman käyttöä ja modernin orjuuden riskiä, kehittyvän Aasian maat sijoittuvat valtaosin BOTTOM-maihin. Pakkotyövoiman käyttö on yleisintä Myanmarissa, Intiassa ja Filippiineillä.
Modernin orjuuden riski tavarakaupassa on suurinta Kiinassa, Intiassa ja Malesiassa. Pienin riski on Bruneissa, Laosissa ja Kambodzassa. Laajimmat toimet ihmissalakuljetuksen kitkemiseksi on otettu käyttöön Filippiineillä, Thaimaassa ja Indonesiassa, kun taas Bruneissa, Kiinassa ja Myanmarissa toimiin ei ole juurikaan ryhdytty.
Teksti: Tanja Harjuniemi
Kirjoittaja on kansainvälistäjä ja taloustoimittaja, joka on yli 10 vuoden ajan perehtynyt Kaakkois-Aasian taloudelliseen kasvuun ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. Hänen kotipaikkansa on Suomi, tukikohtansa Indonesia ja työmaansa koko Kaakkois-Aasia. Kestävällä kaupalla maailma reilummaksi – Kaakkois-Aasian maiden kestävän kaupan maakuvat -selvityksen hän on tehnyt Jokesin ja KSR:n apurahoilla.